Mustaa muovia puutarhaan?

Muovituotteiden massatuotanto aloitettiin sotien jälkeen, mutta nykyään ne kuormittavat pysyvästi maapallon vesistöjä ja maaperää. Tiedetään, että ympäristössä muovi hajoaa hiljalleen pienemmiksi partikkeleiksi, mikro- ja nanomuoveiksi, mutta ei katoa. Maaperästä muovia löytyy metrien syvyydeltä. Lierojen ruuansulatus kärsii mullan seassa olevista muovikokkareista. Maaperän mikrobit kykenevät hajottamaan myös muovia, mutta ei tiedetä, miten muoviin erikoistunut mikrobisto vaikuttaa muuhun eliöstöön ja kasvikuntaan. Mikromuovien terveysvaikutuksien suhteen olemme yhtä ymmällään. Lähinnä osataan sanoa, että muovituotteiden sisältämät pehmittimet, kuten ftalaatit ja bisfenoli A ovat ihmiselle haitallisia. Jälkimmäisen käyttö on kielletty elintarvikemuoveissa, lasten leluissa ja tuttipulloissa. Ftalaattienkin pitoisuuksia seurataan.

Puutarhoissa käytetään lukuisia fossiilista aineksista valmistettuja muovituotteita. Puutarhan kasveja suojataan hallaharsoin, pakkas-, hyönteis-, rastas- ja varjostusverkoin, sekä kasvihuonemuovein. Kasvien hoidossa käytetään muovisia ruukkuja, naruja, kiinnikkeitä ja klipsejä. Saatavilla on muovisia puutarhakalusteita ja -koristeita, sekä ulkoleikkeihin ja -peleihin tarkoitettuja muovisia välineitä. Tekonurmi on muovia sekin. Ostomultaan voi olla lisätty kastelukiteitä, jotka imukykyisinä pitävät kasvualustan tasaisen kosteana. Kastelukiteet ovat synteettisiä biopolymeerejä eli muoveja. Eipä kauaakaan siitä, kun suositeltiin vauvan vaippojen hajottamista puutarhamultaan. Vaippojen kiteet ovat muovia myös.

Kuva. Kasvihuonemuovina käytetään UV-suojattua muovia.

Mikäli muovia on käytettävä kannattaa kysellä kierrätysmuovista valmistettuja tai kierrätykseen soveltuvia muovituotteita. Välillä muovituotteita markkinoidaan harhaanjohtavasti ympäristöystävällisinä. Osa biohajoavina mainostetuista tuotteista hajoaa kuitenkin vasta tietyssä lämpötilassa, johon ei edes lämpökompostorissa päästä. UV -säteilyn kesto on myös tärkeä valintakriteeri. Haurastuneet muovit ja harsot on parasta poistaa käytöstä ja hävittää asianmukaisesti, sillä niistä irtoaa helposti muovipartikkeleita. Kastelukiteet voi korvata biohiilellä. Se on valmistettu kuivatislaamalla eloperäistä materiaalia. Multaostoksilla on oltava kuitenkin tarkkana. Ruskohiili ei ole biohiiltä, vaan muinaisista turvekerroksista muodostunutta ja louhittua kivihiiltä.

Kuva. Tämän ruukun pohjan materiaalimerkki kertoo, että ruukku on muovipakkauskeräykseen soveltuvaa polypropeenia.

Pahimpia maaperän muovikuorman kannalta ovat muovit, jotka upotetaan maahan ja jätetään sinne. Tällaisia ovat esimerkiksi mansikkamuovit ja -kankaat, kate- ja suodatinkankaat, sekä juurimatot. Yleensä polypropeenia, siis muovia kaikki. Pitkäaikaista helppohoitoisuutta niiden avulla ei kuitenkaan tavoiteta. Kudotut kangasmaiset muovit päästävät siemenet itämään ja rikkaruohon kasvamaan kankaan läpi. Kankaiden pinnalle lentänyt puutarharoska muodostaa maatuvana aineksena pian hyvää uutta kasvualustaa rikkakasveille. Kasvin juuret läpäisevät myös suodatinkankaat, jotka alun perin on tarkoitettu erottamaan maakerroksia toisistaan. Juurimatot kestävät happoja, emäksiä ja liuottimia, mutta maaperän mikrobisto kykenee niitäkin hajottamaan. Sen jälkeen ne eivät pidätä enää juuriakaan.

Muovipohjaisille kankaille on tarjolla vaihtoehtoja, maatuvia puu- tai kasvipohjaisia tuotteita. Kotimainen valinta, kuten järviruo´osta tai puusta valmistettu tuote on ekologisempi kuin vaikkapa ulkomailta tuotu hampusta tai maissista valmistettu. Vanha konsti asetella paksuja nippuja sanomalehteä pensaiden alustalle toimii myös. Sanomalehtien levittämistä syötävien kasvien juuristoalueelle kuitenkin syytä varoa painomusteen takia. Hoitotoimien oikealla ajoituksella voidaan vähentää kankaiden tarvetta. Keväinen ahkerointi kitkentäpuuhissa kannattaa, sillä vasta kasvuun lähteneet rikkakasvit heikkenevät helpoiten. Keskikesällä voi sitkeimpiä rikkakasveja tuhota tehokkaasti vaikkapa liekittämällä kaasupolttimella. Mietitäänpä tänä keväänä kriittisemmin, mitä muoveja oikeasti tarvitsemme!

 

Anu Ainasoja,

maisema- ja ympäristöasiantuntija,

Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaiset

Jaa