Rautanauloja kukkaruukussa

Maassa on lumivaippa ja maiseman sävyt yksipuolistuneet, joten vihreät huonekasvit kerjäävät erityishuomiota. Ovat sentään elossa, vaikka pihapuutarhakaudella likimain unohdin ne ja vain puolihuolimattomasti lorauttelin kasteluvettä. Ensi keväänä lupaan tehdä täydellisen mullanvaihdon, joka jäi nyt väliin. Mutta mitä muuta ruukkukasvien hyväksi voisi tehdä kotikonstein…

Oma mummoni neuvoi, että saamistaan kukista ei pidä kiittää antajaansa, mikäli haluaa niiden menestyvän. Varmimmin kasvi kukoistaa, jos se on saanut alkunsa varastetusta pistokkaasta. Tai että kukille pitää kirota, että kasvavat. Olen myös kuullut, että kasvit pitävät laulamisesta tai juttelusta. Kaikki nämä keinot ovat jo käytössä. Lähellä hönkäilevä ihminen tarjoaa hiilidioksidilannoitusta.

Multaan työnnettyjen ruosteisten rautanaulojen kerrotaan virkistävän kasveja. Hyvin toimi konsti, lehtien vihreys kirkastui ja oksat kurottautuivat terhakammin kohti kattoa. Rautalisää kasveille.

Jotkut sekoittavat multaan kuivattuja kahvinporoja tai lorauttavat jäähtyneen ylijäämäkahvin kasvin juurille. Tee tai teepussit toimivat samaan tapaan. Typpeä, fosforia, kaliumia, mineraaleja ja orgaanisia ainesosia. Samalla mullan happamuus lisääntyy, jonka neutralointiin voi käyttää vaikkapa murskattuja munankuoria. Kalkkia kuorista. Tai miksei tuhkan muodossa uuninpesästä.

Tyrmäävän tehokas typpilannoite olisi nokkoskäyte, mutta sitä en suoriltaan sisäkukille liruttelisi. On vaikeaa keksiä mitään yhtä hirveän hajuista! Tuholaisetkin sitä pelkäävät. Jotkut laimentavat pissapotan sisällön vedellä ja käyttävät kastelulannoitteena. Hajuhaittoja siitäkin voi syntyä.

Biohiili on muodissa. Se lisää kasvualustan vedenpidätyskykyä ja vähentää kastelun tarvetta. Myös kasteluveden laatu on tärkeää. Vettä ei lasketa suoraan raanasta vaan annetaan seistä, lämmetä ja hapettua ennen kasveille kaatamista. Kivennäisvedestä kasvit saavat magnesiumia, kalsiumia, fosforia, kaliumia, hiiltä, vetyä, happea ja rikkiä. Perunoiden mielellään suolaton keitinvesi on sekin hyvin mineraalipitoista. Vetistä hoitoa ei saa kuitenkaan antaa liikaa. Yleisin huonekasvien kuolinsyy on liikakastelu.

Foliopaperilla voi heijastaa ikkunasta tulevaa hajavaloa takaisin kasveille. Konsti voisi olla tarpeen talvella, kun päivänvaloa on tarjolla vain vähän. Kasvia ei saisi käännellä, kun se kurottautuu toispuolisesti kohti ikkunaa. Se rasittaa. Saniaiset tai kukkimistaan aloittavat kaktukset voivat suutahtaa liikuttelusta ylipäätään. Lehdet olisi syytä pyyhkiä tai suihkutella pölyttömiksi.

Allelopatia eli kasvikumppanuus on myös mielenkiintoinen juttu. Kasvit viihtyvät paremmin yhdessä toisten kasvien kanssa. Jotkut kasvit eivät taas tule keskenään toimeen. Kyse on biokemiallisesta vuorovaikutuksesta, jossa kasvit erittävät yhdisteitä, joilla on vaikutusta toisen lajin eloonjääntiin, kasvuun ja lisääntymiseen. Hyötykasvien ja puiden allelopatiasta tiedetään paljonkin, mutta mitä mahdetaan tietää huonekasvien osalta?

Ruokakaapista voi löytyä tehokkaita torjunta-aineita. Esimerkiksi ruokasooda tai rasvaton maito toimivat tuholaistorjunnassa. Tosin tuholaiset eivät pääse sisätilojen kasvien kimppuun helposti. Sen estävät jo tilan fyysiset rajat: seinät, katto ja lattiat. Yleensä tartunnan syynä on joukkoon tuotu uusi kasvi, jota ei ole tarkkailtu ensin karanteenissa.

Hoitokonsteja voi useimmiten kokeilla huoletta, sillä kasveilla on taito ottaa kasvualustastaan vain tarvitsemansa hivenaineet ja ravinteet. Kuivattaisiko banaaninkuoret (sen jälkeen, kun on lankannut niillä nahkakenkänsä), jauhaisi ja lisäisi mullan sekaan? Nyt olisi kyllä todella mukava kuulla, millaisia kotikonsteja sinä tiedät ruukkukasvien hoitoon!

 

Anu Ainasoja

maisema- ja ympäristöasiantuntija

Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaiset

Jaa