Sakset käteen!

Puuvartisten kasvien silmut nukkuvat vielä, joten nyt on parasta leikkausaikaa. Runsaasti mahlaa vuotavat lajit, kuten koivut, kirsikat, luumut ja vaahterat on kuitenkin syytä jättää rauhaan kuivumisvaaran takia. Niiden leikkaustoimet ajoitetaan aikaiseen kevättalveen tai loppukesään. Havukasveja ei yleensä tarvitse leikata. Kuusiaidan otollisin leikkausaika ”kahden ämmän välissä” meni jo tältä vuodelta. Se tarkoittaa marraskuun ja maaliskuun välistä aikaa. Tosin kuusi ei ole todellisuudessa ihan niin kranttu vaan onnistuneen leikkauksen ehtii toteuttaa vielä ennen juhannusta. Pääasia on, että leikkaa säännöllisesti ja vähän kerrallaan. Kukkivat pensaat muodostavat kukka-aiheet lajikohtaisesti joko saman tai edellisen vuoden versoihin. Lajiominaisuudet tunteva ei menetä tulevan kesän kukintaa. Leikata voi kukinnan jälkeen loppukesällä.

Leikkauksen tarkoituksena on vaikuttaa kasvin ulkonäköön ja hyvinvointiin. Ennen äkkinäisiä toimenpiteitä on kuitenkin varmistettava, ettei vaivaisen kasvun taustalla olekin jokin kasville epäsuotuisa kasvupaikkatekijä. Ovatko valo-olot ja kasvualustan ravinnetila, happamuus tai kosteus sellaisia, että kyseinen laji ensinkään voi paikalla viihtyä? Onko kasvia hoidettu oikein? Maltti on valttia, sillä irtileikattuja oksia ei noin vain saa takaisin. Turhien leikkausten takia kasvit altistuvat suotta leikkauspintojen kautta leviäville sienitaudeille.

Kuva. Liian tiheäksi päässyt karviaismarjapensas.

Leikkauksella voi edistää kukintaa ja hedelmien muodostumista, kasvin haaroittumista, kokoa ja muotoa. Nuoret hedelmäpuut rakastavat rakenneleikkauksia. Vanha raihnainen kasvi voidaan uudistaa nuorennusleikkauksilla. Nyrkkisääntönä on leikata usein ja vähän mieluummin kuin harvoin ja paljon kerralla. Rajut leikkaukset voivat villiinnyttää kasvin kasvattamaan vesiversoja.

Leikkaus on välineurheilua parhaimmillaan. Raivaus- eli voimasaksilla, oksasaksilla eli sekatööreillä ja oksasahalla pärjää tavallisimmissa kohteissa. Terävä puukko on myös avuksi leikkauskohdan siistimisessä. Työvälineiden huolellinen käsittely ja huolto on tärkeää siistin leikkausjäljen aikaansaamiseksi.

Kuva. Luigi-kolli vartioi pian alkavaa työvälineiden keväthuoltoa.

Kasvin muotoon sopimattomat, kuolleet tai vioittuneet, maata halaavat ja toisiaan vasten hankaavat tai liian tiheässä kasvavat versot voidaan poistaa kaikista lajeista. Hellävarainen harvennusleikkaus soveltuu joka lajille. Se aloitetaan noin 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta. Osa pensaista versoo hyvin ja uusiutuu innolla radikaalin alasleikkauksen jälkeen. Hyvin piikkisten kasvien leikkaus onnistuu pienemmillä leikkaajan haavoilla ja naarmuilla alasleikaten. Kauneimman tuloksen saa aikaan, kun kasvi leikataan mukaillen sen luonnollista kasvutapaa. Leikatut pensasaidat, muotopensaat ja -puut ovat asia erikseen. Joka tapauksessa on oltava tietoinen, millaista leikkausta kyseinen kasvilaji sietää.

Leikkauskohdaksi valitaan sopivasti suuntautunut silmu tai oksanhaara. Summanmutikassa rungosta katkaistu pensas tai puu muuttuu katuluudan näköiseksi. Kokonaan poistettavat versot leikataan maata myöten. Alasleikattavat pensaat katkaistaan 5-15 cm korkeudelta maanpinnasta. Suurikokoisen oksan poistaminen rungon myötäisesti jättää runkoon pitkäikäisen avohaavan. Oksankaulusta ei saa poistaa, jotta puu pystyy itse parantamaan itsensä. Haavasuojan käyttöä voi harkita, jos on tehty suuria haavoja. Leikkauskohta paranee kuitenkin parhaiten, kun puuaines saa kuivahtaa. Haavan peittäminen koteloivilla aineilla tai esineillä haittaa kuivumista. Pihkaa erittävien puiden kohdalla tai tapauksissa, joissa oksankaulusta ei voi varmuudella tunnistaa voi jättää pienen tapin leikkausvaiheessa. Se on kuitenkin poistettava, kun tappi on ehtinyt kuivahtaa. Myös puun runkoon unohdettu oksantappi on avohaava.

Yle Radio Kokkolan aalloilla maanantaina 15.4.2019 klo 14-15 autamme toimittaja Päivi Seeskorven kanssa leikkausta haluavia pensaita. Tule kuulolle!

 

Anu Ainasoja,

Maisema- ja ympäristöasiantuntija,

Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaiset

Jaa